Kaarlo Tauriainen – Kuvataiteilija
Tauriaisten sukukokous 2.7.2016 Kuusamossa
Pekka Hynnisen esitys kuvataiteilija Kaarlo Tauriaisesta sukujuhlilla 2016
Vuoden alussa tapasin pääosan serkuistani pitkästä aikaa. Tällöin päätimme kerätä yhteen meillä yhteensä olevat tiedot isoisästämme ja hänen perheestään. Kun äitiemme kirjoittamat muistelmat, Ukin haastattelu ja valokuvatekstit olivat koossa laadin niistä yhteenvetoluonnoksen.
Ukin rakas harrastus oli öljyvärimaalaus. lisäksi hän oli ammattivalokuvaaja. Minulla oli kytenyt jo jonkin aikaa ajatus Ukkini nimissä olevan virtuaaligallerian laatimisesta. Kun sain muilta tekijänoikeuksien haltijoilta tähän suostumuksen ryhdyin tuumasta toimeen. Galleria on julkaistu maaliskuussa ja kehitän sitä edelleen. Kerron lyhyesti Ukkini elämäntarinaa hänen kuvataiteilijatoimintaansa painottaen. Toivon, että se herättää kiinnostusta tutustua galleriaan.
Virtuaaligallerian tekeminen on lähentänyt minua aivan uudella tavalla Ukkiini ja äitini perheeseen.
Lapsuus ja nuoruus
- Koti kaukana kylistä tiettömien taipaleiden takana. Koulunkäyntiin ei mahdollisuutta
- Sai lahjoituksena vesivärit kouluikäisenä
- 15-vuotiaana v. 1910 Ouluun
- 1914 takaisin kotiin. Suoritti kansakoulun 3 kk:ssa
Lähin koulu sijaitsi yli kahden peninkulman päässä tiettömien taipaleiden takana, joten Kallella ei ollut mahdollisuutta koulunkäyntiin kouluikäisenä.
Haastattelussa Ukki kertoo, että hän sai kipinää maalaamiseen kuitenkin jo kouluikäisenä. Kodin lähelle majoittui kesällä oululainen perhe, jonka isä toimi mestarina paikallisella ruoppaustyömaalla. Heidän suunnilleen samanikäisellä pojallaan oli vesivärit ja Kalle kulki katsomassa, kun poika maalasi eri kohteissa luonnonympäristöstä vesiväritöitä. Kallekin sai kokeilla maalausta. Kun mestarin perhe sitten syksyllä muutti takaisin Ouluun, perheen poika jätti vesivärinsä Kallelle todeten tähän tapaan, että ”kokkeile nyt näitä kun kerran näyt ossaavan käyttää”. Niin Kalle rupesi kokeilemaan, kun ei vielä isän mukana jaksanut tehdä halkotöitäkään.
Perheen nuorimpana poikana hänellä ei olisi ollut tulevaisuutta kotitilallaan, joten hän muutti 15-vuotiaana v. 1910 Ouluun tätinsä luokse. Tavoitteena oli päästä johonkin oppipojaksi. Ilman kansakoulutodistusta se ei kuitenkaan onnistunut. Kun maailmansota alkoi hän palasi kotiin v. 1914 19-vuotiaana kun työmahdollisuudet loppuivat. Nyt lähin koulu oli n. 7 km:n järvimatkan päässä ja hän suoritti siellä kansakoulun oppimäärän 3 kk:ssa.
Koulutus
- 1916 Seppälän maamieskouluun noin 6 km:n päähän Kajaanista
- Nikkarilan metsänvartijakoulussa Pieksämäellä vapaussodan (sisällissodan) alkaessa 1918
- Vöyrin sotakouluun. Koulun tarkoituksena oli kouluttaa aliupseereita suojeluskunta-armeijaa varten
- Palveli 18.2.1918 alkaen Vöyrin sotakoulun pataljoonassa vapaussodassa (sisällissodassa)
Sen jälkeen hän kävi maamieskoulun (1916). Koulun piirustuksenopettaja huomasi Kallen lahjakkuuden ja hommasi hänelle öljyvärit. Sitten hän sai tehtäväkseen maalata koulun johtajalle jäljennöksen hänen erinomaisena pitämästään taulusta. Myöhemmin hän sai saman tehtävän myös uudelta koulun johtajalta. Nämä olivat hänen ensimmäiset öljyvärimaalauksensa.
Sen jälkeen hän kävi metsänvartijakoulua Pieksämäellä kun alkoi vapaussota. Hän lähti sieltä, kuten suurin osa muistakin oppilaista Vöyrin sotakouluun, jonka tehtävänä oli kouluttaa aliupseereita suojeluskunta-armeijaa varten. Hän taisteli sotakoulun pataljoonassa vapaussodassa ja palveli sitten Rannikkotykistössä vääpelinä ja vt. patterin päällikkönä.
Kalle maalasi aktiivisesti palvellessaan Rannikkotykistössä. Jos vielä välittyisi öljyvärien tuoksu, niin kuvan välittämä tunnelma olisi täydellinen. Hän hankki tauluihin kehykset Viipurista ja möi taulut. Ne menivät hyvin kaupaksi ja sai niistä aina muutaman markan tienestiä.
Tärkeimmät ammatit 1/2
- Rannikkotykistössä talous- ja patteriston vääpelinä sekä patterin vt. päällikkönä 1918 – 1919
- Suomussalmen suojeluskunnan päällikkö 1919 – 1926
- Metsätyönjohtaja Kajaani Oy:llä
Rannikkotykistöstä kotiuduttuaan hän toimi Suomussalmen suojeluskunnan päällikkönä 1919 – 1926. Palkka oli pieni ja ansaintoa tuli hankkia muistakin tehtävistä. Niinpä hän toimi osin samanaikaisesti myös ainakin metsätyönjohtajana Kajaani Oy:llä. Vanhin tytär Hellin kertoo muistelmissaan lapsuusvuosiltaan mm. seuraavaa: ”Joutenniemessä asuessamme hänen suuri työpöytänsä oli tuvan yhdessä nurkassa. Hän maalasi öljyväreillä, jotka olivat hyvässä järjestyksessä pöydällä. Maalaustelineellä oli aina meneillään työ ja valmiit taulut seinillä.” Myöhemmiltä ajoilta myös meillä lapsenlapsilla on muistikuvissa mummulan valokuvaamon seinät, joilla oli uusia maalauksia.
Tärkeimmät ammatit 2/2
- Kunnan rahastonhoitaja 1926 – 1932
- Kantakirjaston hoitaja Suomussalmen kirkonkylällä 1925 – 1939
- Oravaisten villatehtaan edustaja
- Säästöpankin kamreeri 1933 – 1952
- Valokuvaus alk. 1920-luvulta – 1960-luvun lopulle, vähitellen pääammatiksi
- Lisäksi mm. luottamustoimia seurakunnassa ja kunnassa
Kalle toimi Kunnan rahastonhoitajana (1926-32), kirjaston hoitajana (1925 – 39) ja Säästöpankin kamreerina (1933 – 52). Hänen ansaitsi elantoaan myös Oravaisten villatehtaan edustajana ja valokuvaajana jo 1920-luvulla ja hänellä tiedetään olleen valokuvausliikekin jo 1920-luvun puolivälissä. Valokuvauksesta kehittyi ajan myötä pääammatti. Suomussalmen kuvaamo K. Tauriainen toimi pitkäaikaisesti kirkonkylällä 1960-luvun lopulle saakka.
Perheellä oli myös muuta yritystoimintaa, mutta tässä pääpiirteet. Lisäksi hänellä oli luottamustoimia seurakunnassa ja kunnassa.
Tauriaisten koti ennen ja jälkeen talvisotaa
Kotikunnas 1937-9 ja 1941 -> (Välirauha 13.3.1940-25.6.1941). Talvisodan alussa suomalaiset polttivat Suomussalmen kk:n. Tauriaiset eivät ehtineet pelastaa v. 1937 valmistuneesta talostaan juuri mitään mukaansa. Maalauksia ei ole meillä jälkipolvilla ajalta ennen sotaa. Välirauhan aikana Tauriaiset rakensivat uuden talon, jossa oli sitten myös mm. säästöpankin konttorin tilat ja myöhemmin pääammatiksi muuttunut valokuvaamo. Tauriaiset joutuivat lähtemään uudelleen evakkoon syksyllä 1944 kun Neuvostoliitto miehitti Suomussalmen Lapinsodan alussa. Maalausharrastus jatkui sitten evakkomatkalta palaamisen jälkeen. Hän maalasi myös viimeisinä elinvuosinaan. (Kotikunnas 1937-39 oli 8 huoneen talo, josta vain 2 huonetta ja keittiö oli perheen käytössä. Muissa huoneissa oli työtilat niihin tehtäviin ja toimiin, joita Kalle hoiti ja joita hänen toimestaan hoidettiin)
Tästä taulusta on ollut myynnissä painettu postikortti. Maalaus on Suomussalmen kunnanviraston seinällä. Myös rakentamatonta Ämmänkoskea esittävä taulu on kunnanviraston seinällä. Myös siitä on ollut myynnissä postikortti. Lisäksi valokuvista tehtyjä postikortteja on ollut myynnissä.
Myynnissä olleeseen postikorttiin painettu teksti: ”Suomussalmen kuvaamo K. Tauriainen. Suomussalmi. Jalonkoski, ihana Emäjoen sielu ja kauppatien alku Ouluhun asti, jota esi-isät kauvan kulki. Sen ihminen nyt Ämmän avuksi käänsi yhdessä valoa ja voimaa jauhamaan laittoi. Vaan ihana muistosi luonnosta eläköön kuvassa tässä.”
Virtuaaligalleria löytyy googlaamalla. Web-osoite on tässä ”sites.google.com/view/ktauriainenvirtuaaligalleria/etusivu”. Galleriassa on maalaukset-albumi, henkilöhistoriaa sanoin ja kuvin, kuvia vanhasta Suomussalmesta 4:ssä albumissa. Lisäksi uusimpana kuvat kamerakokoelmasta. Virtuaaligalleriassa on nyt valokuva vain pienestä osasta Ukin maalauksista. Seuraavaksi laitan sinne tauluvalokuvia uudeksi ”näyttelyksi” kun uusia valokuvia on lisää. Myös valokuva-albumit tulevat saamaan täydennystä jatkossa ”pompseittain”. Valokuvat ovat kiinnostaneet laajasti suomussalmelaisia ja siellä sukujuuria omaavia. Olen erittäin kiitollinen kaikista tiedoista, jotka auttavat löytämään uusia tauluja valokuvattavaksi. Myös valokuvista olen erittäin kiinnostunut.
© Pekka Hynninen 2016
Lataa esitys koneellesi tästä (.pptx).