Nurmeksen Pesovaaran Tauriaisten serkkujoukon tapaaminen 16.9.2023

Kippis, Kontiolahden mustaviinimarjakuohuvaa ! Vihdoinkin lopulta koitti odotettu päivä ! Paljon on puhuttu, että pitäisi kokoontua koko porukalla. Se tapahtui lopulta 16.09.2023, nimittäin

Pesovaaran Tauriais-serkkujen tapaaminen Kontiolahden Lehmossa.

Nauru raikui, hymyä riitti ja juttu luisti kun serkut tapasivat pitkästä aikaa toisensa. Saattoipa olla kulunut edellisestä näkemisestä kolmekymmentä vuotta. Siitä ja itse kunkin ikäuurteista huolimatta oltiin heti muisteloissa ja jutuissa mukana. Erityistä iloa tuotti, kun mukaan oli tullut serkkuja, joita ei oltu aikaisemmin nähtykään.

Osallistujien määrä yllätti positiivisesti. Lähes 30 oli tulossa, mutta muutama sairastuminen verotti osallistujien määrää.. Valitettavasti näin kävi parille suvun vanhimmalle ja yhä virkeälle henkilölle, joita todella odotettiin tapaamiseen. Kaukaisimmat sukulaiset tulivat Raumalta, Imatralta ja Mikkelistä. Suurin osa porukasta oli Pohjois-Karjalasta, jossa lähi- ja etäserkkujamme asuu edelleen runsaasti.

Keittolounaan jälkeen odotettu vieraamme Juhani Tauriainen johdatteli meitä Pesovaaran Tauriaisten muuttohistoriaan. Sukuhaaran kantavanhemmat Juhani Laurinp. Tauriainen ja Reeta Laurint. Manninen lähtivät kotikylästään Kiannan Tauriaisniemeltä suurten nälkävuosien kiroja pakoon ja hakemaan parempaa leipää Ruijan rannikon kalavesiltä v. 1877. Matka onnistui ja ravitseva kalaruoka lihotti matkalaisten poskipäät niin, että ”silmätkin olivat yhtenä viiruna”. Kalastuksen luppopäivinä Juhanilla riitti puusepäntöitä. Mutta koti-ikävä voitti ja he lähtivät etsimään etelämpää paikkaa, jossa ”perunakin ehtisi varmasti kukkia”. Ensimmäinen sellainen löytyi Nurmeksen Höljäkästä, ja jokunen vuosi myöhemmin perhe rakensi pysyvän kotinsa Pielisjärven Ohtavaaran kylään.

Siitä tuli pitkäaikainen suvun kotipesä, jossa ”peruna on kukkinut” kymmeniä kertoja. Juhani kertoili vielä suvun geneettisiä juuria esitellessään, että suvun musiikin ammattilaiset ja ne sadat omaksi ilokseen laulajat voivat olla ylpeitä juuristaan, kun itse Ludvig van Beethoven kuuluu kaukaisten esivanhempiensa kautta geneettisesti samaan heimoon.

Kahvihetki syksyn herkuilla maustettuna ei ainakaan vähentänyt puheen porinaa joukossamme. Tiivis ja kotoisa oli tapaamisen tunnelma. Jos ja kun suku saadaan seuraavan kerran koolle lieneekin syytä varata tilaisuudelle vähän isompi tila. Hyvin toki mahduimme talon avaraan tupaan ja sisätiloihin. Sateinen päivä toi tilaisuuteen oman sävynsä, ja puutarhan väriloisto oli menettänyt osan elokuisesta voimastaan. Tämä taisi sekoittaa emäntä- ja isäntäväen ajatuksia niin, että yhteiskuvakin jäi ottamatta.

Se ei liene ketään haitannut, kun kiitoksia tuli tapaamisen järjestämisestä jokaisen sanomana ja lähtöhetken halauksina. Vieraamme Juhani T. kiitti pääjärjestäjiä Eilaa ja Väinöä vieraanvaraisesta tarjoilusta ja sanoi iloitsevansa siitä, että idea ” serkkupiirien” muodostamasta ja aktivoimasta Tauriaisten sukuseurasta toteutui esimerkillisellä ja erinomaisella tavalla Pesovaaran sukuhaaran tilaisuudessa. Suvun serkkujen tapaaminen tuli ilmiselvästi tarpeeseen ja antoi uskoa, että lähivuosina näemme uudelleen vielä suuremmalla joukolla.

Kiitokset kaikille osallistujille toivottelee Eila Tauriainen Kontiolahden Lehmosta !